Lausunto eduskunnan sivistysvaliokunnalle hallituksen esityksestä eduskunnalle laeiksi tekijänoikeuslain ja sähköisen viestinnän palveluista annetun lain muuttamisesta

Lausunto 19.5.2022
Asia: HE 43/2022 vp

Eduskunnan sivistysvaliokunnalle

Suomen museoliiton kirjallinen asiantuntijalausunto asiassa HE 43/2022 vp Hallituksen esitys eduskunnalle laeiksi tekijänoikeuslain ja sähköisen viestinnän palveluista annetun lain muuttamisesta.

Suomen museoliitto kiittää mahdollisuudesta lausua asiassa, joka on kulttuuriperintöorganisaatioille tärkeä. Suomen museoliiton lausuntoa on valmisteltu yhteistyössä muiden kulttuuriperintöorganisaatioiden kanssa KAM-juridiikkaryhmässä. Jaamme yhteisen huolen niistä muutoksista, joita hallituksen esitykseen on viimeisimmässä vaiheessa tehty siltä osin, kun tehdyt muutokset ehkäisisivät tulevan toiminnan kehittämistä kulttuuriperintöorganisaatioissa ja toivomme, että hallituksen esityksessä olevat epäkohdat 16 g ja h pykälissä korjattaisiin vielä ennen lain säätämistä. 

Lausuntonamme esitämme seuraavaa:

DSM-direktiivin tavoitteena on sopeuttaa EU:n jäsenmaiden tekijänoikeuslainsäädäntöä muutoksiin, joita digitaalinen toimintaympäristö aiheuttaa sisällön luojille, levittäjille ja kuluttajille. Pyrkimyksenä on turvata tekijänoikeudet ilmaisunvapautta tai muita perusoikeuksia rajoittamatta. Direktiivillä muun muassa yhdenmukaistetaan käyttäjien oikeuksia hyödyntää teoksia mm. opetuksessa, tiedonlouhinnassa ja kulttuuriperinnön saataville saattamiseksi.

Nämä edellä mainitut tavoitteet uudelle tekijänoikeuslainsäädännölle eivät kuitenkaan viimeisimmässä hallituksen esitysluonnoksessa täysimääräisesti toteudu, kuten lainsäädännön arviointineuvoston esitysluonnosta kohtaan antama kritiikkikin osaltaan osoittaa. 

Erityisesti ehdotetun tekijänoikeuslain kaupallisesta jakelusta poistuneita teoksia koskevat säännökset ja niiden perustelut kaipaavat tarkennuksia. Merkittävimmät ongelmat liittyvät ehdotetun tekijänoikeuslain uusiin 16 g ja h pykäliin. Niissä säädetään sopimuslisenssiin tai tekijänoikeuden rajoitukseen perustuvasta kaupallisesta jakelusta poistuneiden teosten ja sellaisten teosten, jotka eivät ole koskaan olleet kaupallisessa jakelussa, käytöstä kulttuuriperintöorganisaatioissa.

Teoksia, jotka eivät koskaan ole olleet kaupallisessa jakelussa, ovat esimerkiksi erilaiset julisteet, lehtiset, rintamalehdet tai amatöörien teokset, mutta myös esimerkiksi julkaisemattomat teokset, yksityiset kirjeet, päiväkirjat, piirustukset ja valokuvat. Tällaiset teokset ja aineistot on yleensä tehty muuhun käyttöön kuin kaupallista hyödyntämistä varten.

Kulttuuriperintöorganisaatioiden 16 g ja 16 h pykälien nojalla tapahtuva teosten käyttö on kulttuuriperintöorganisaatioiden toiminnan luonteesta johtuen lähtökohtaisesti yleishyödyllistä ja voittoa tavoittelematonta. Uudessa hallituksen esitysluonnoksessa kulttuuriperintöorganisaatioiden asemaa ja toimintaa kuitenkin hankaloitetaan merkittävästi, kun säännösehdotuksiin sisältyvät määräajat teosten 16 g ja 16 h pykälien mukaiselle hyödyntämiselle on muotoiltu pitkälti uusiksi.

Hallituksen esitysluonnoksen perustelutekstistä ilmenee, että esityksen tavoitteena on tuoda ennakoitavuutta kulttuuriperintöorganisaatioiden toimintaan. Tämä tavoite ei kuitenkaan uuden hallituksen esitysluonnoksen mukaisten pykälien voimaan tullessa toteudu. Ehdotettujen 16 h ja 16 g pykälien sanamuotojen mukaan kulttuuriperintöorganisaatio saisi käyttää kokoelmiinsa sisältyvää kaupallisesta jakelusta poistunutta teosta tai teosta, joka ei ole koskaan ollut kaupallisessa jakelussa, vasta viiden vuoden kuluttua siitä hetkestä, kun kyseinen teos on sisällytetty kokoelmiin. Ehdotettua määräaikaa perustellaan pyrkimyksellä suojata tekijöiden taloudellisia intressejä varmistamalla, ettei kulttuuriperintölaitoksille synny oikeutta käyttää sellaista teosta, jonka kaupallista hyödyntämistä ei ole vielä ehditty aloittaa. Ehdotettu viiden vuoden määräaika siitä hetkestä, kun teos on sisällytetty kulttuuriperintöorganisaation kokoelmiin, on kuitenkin kestoltaan ylimitoitettu ja määritelmältään epäselvä.

Ensinnäkään tilanteessa, jossa kulttuuriperintöorganisaatiolle saapuva teos on jo kokoelmiin sisällyttämishetkellä vuosikymmeniä vanha, ei viiden vuoden määräajan soveltaminen tuosta hetkestä lukien ole tarkoituksenmukaista. Tällöin tarpeettomasti pidennetään sitä aikaa, jolloin kulttuuriperintöorganisaatiolla olisi mahdollisuus käyttää kyseistä teosta osana toimintaansa, Toiseksi, ”kokoelmiin sisällyttämisen” käsitteellä ei ole olemassa vakiintunutta oikeudellista määritelmää, johon määräajan laskemisen aloittaminen voitaisiin perustaa. Muun muassa edellä mainituista seikoista johtuen hallituksen esitysluonnoksen tavoitteet ennakoitavuuden lisääntymisestä eivät toteudu, vaan ehdotetut säännösmuotoilut päinvastoin lisäävät oikeustilan epäselvyyttä ja siten hankaloittavat kulttuuriperintöorganisaatioiden toimintaa.

Edellä mainituista syistä johtuen kulttuuriperintöorganisaatiot ehdottavatkin, että kyseisiä määräaikaa koskevia muotoiluja muutettaisiin siten, että viiden vuoden määräajan laskettaisiin alkavan teoksen valmistumisvuoden päättymisestä teoksen kokoelmiin sisällyttämishetken sijaan. Ehdotettu uusi muotoilu täyttää hallituksen esitysluonnokselle asetetut tavoitteet tuoden aitoa ennakoitavuutta kulttuuriperintöorganisaatioiden toimintaan, kun sallitun hyödyntämisajankohdan laskeminen helpottuu ja se on sidottu oikeudelliselta määritelmältään selkeämpään hetkeen. Ehdotetulla uudella muotoilulla kyetään myös tehokkaasti varmistamaan tekijöiden oikeuksien toteutuminen ja se, ettei kulttuuriperintölaitoksille synny oikeutta käyttää sellaista teosta, jonka kaupallista hyödyntämistä ei ole vielä ehditty aloittaa. Lisäksi ehdotettu uusi muotoilu olisi myös paremmin linjassa hallituksen esitysluonnokseen jo sisältyvän tietokone- ja videopelejä koskevan seitsemän vuoden määräajan määritelmän kanssa. Samalla uusi ehdotettu määräaika on riittävän lyhyt, jotta kulttuuriperintöorganisaatiot voivat tehokkaasti käyttää hyväkseen 16 g ja 16 h pykälien tarjoaman mahdollisuuden tarjota yleisölle pääsyn kulttuuriperintöaineistoihin. Kyseisiin pykäliin sisältyvä tekijän kielto-oikeus on riittävä suojakeino suojaamaan tekijää väärinkäytöltä ja ottamaan huomioon tekijän mahdolliset taloudelliset intressit.

Toinen, kenties edellistäkin merkittävämpi määräaikoihin liittyvä hallituksen esitysluonnokseen sisältyvä ehdotus on uuteen 16 h pykälään sisältyvä 4 momentti, joka koskee sellaisia ainoita teoskappaleita, jotka ovat poistuneet kaupallisesta jakelusta tai jotka eivät ole koskaan olleet kaupallisessa jakelussa. Ainoita teoskappaleita ovat esimerkiksi monet taideteokset sekä suurin osa amatöörien laatimista teoksista ja yksityisistä teoksista. Tällaisten teosten osalta hallituksen esitysluonnoksessa on ehdotettu tekijän eliniän kestävää määräaikaa teoksen käyttämiselle kulttuuriperintöorganisaatioissa. Erityisesti sellaisten teosten, jotka eivät ole koskaan olleet kaupallisessa jakelussa, osalta ehdotettu muotoilu on erityisen ongelmallinen ja haitallinen kulttuuriperintöorganisaatioiden toiminnalle.

Ensinnäkään hallituksen esitysluonnoksessa esitetyt perustelut säännösten huonosta soveltuvuudesta ainoisiin teoskappaleisiin eivät sovellu sellaisiin ainoisiin teoskappaleisiin, jotka eivät ole koskaan edes olleetkaan kaupallisessa jakelussa. Jo tällaisten teosten määritelmän mukaisesti niitä ei ole luotu tuottamaan kaupallista hyötyä, joten niiden rajaamiselle kulttuuriperintöorganisaatioiden hyödyntämismahdollisuuden ulkopuolelle ei ole mitään tekijän taloudellisiin intresseihin perustuvaa perustetta. Toiseksi, DSM-direktiivin 37 johdantokappale ja 8 artiklan 5 kohta velvoittavat jäsenvaltioita kansallista lainsäädäntöä laatiessaan huolehtimaan siitä, että direktiivillä säädetyt lisensointimekanismit sekä poikkeus tai rajoitus ovat tosiasiassa saatavilla ja niitä voidaan käytännössä hyödyntää erityyppisissä teoksissa ja muussa suojatussa aineistossa. Jäsenvaltioiden säätämissä määräajoissa ei myöskään saa ylittää sitä, mikä on tarpeen ja kohtuullista. Uudessa hallituksen esitysluonnoksessa ehdotettu muotoilu ei täytä kumpaakaan edellä mainituista vaatimuksista.

Uudessa hallituksen esitysluonnoksessa ehdotettu muotoilu haittaisi merkittävällä tavalla kulttuuriperintöorganisaatioiden toimintaa ja estäisi niiden lakisääteisten tehtävien laajamittaisemman toteutumisen. Valtaosa kulttuuriperintöorganisaatioiden kokoelmissa olevasta aineistosta, joka ei ole koskaan ollut kaupallisessa jakelussa, koostuu ainoista teoskappaleista, kuten yksityishenkilöiden kirjeistä, päiväkirjoista, piirustuksista ja valokuvista. Näiden teosten jättäminen 16 h pykälän mukaisen tekijänoikeuden rajoituksen ulkopuolelle estäisi merkittävällä tavalla kulttuuriperintöorganisaatioiden lakisääteisten tehtävien, kuten kulttuuriperinnön yleisön saataville saattamisen ja tietoisuuden lisäämisen toteutumista nykyaikaisessa digitaalisessa yhteiskunnassa ja toimintaympäristössä. Lisäksi esityksen mukainen muotoilu asettaisi esteen myös kulttuuriperintöorganisaatioiden sivistyksellisten tehtävien kehittämiseksi, kun esimerkiksi koululaisten ja opiskelijoiden saataville ja käytettäväksi saatettavan materiaalin määrä jäisi merkittävästi pienemmäksi, kuin mitä se muutoin voisi olla. Lisäksi, kun kyse on yksityishenkilöiden luovuttamasta arkistoaineistosta, on usein hankalaa tai jopa mahdotonta tietää, onko kyseinen henkilö kuollut vai ei. Jos ainoita teoskappaleita koskeva määräaika on siis sidottu tekijän kuolemaan, se lisää kulttuuriperintöorganisaatioiden haasteita ja pakottaa rajoittamaan aineistojen saatavuutta tarpeettoman pitkään, kun kulttuuriperintöorganisaation tiedossa ei ole, onko tekijä yhä elossa vai ei.

Edellä mainituista syistä johtuen kulttuuriperintöorganisaatiot ehdottavatkin, että kyseiseen 16 h pykälän 4 momenttiin sisältyvät kaksi virkettä eroteltaisiin omiksi, erillisiksi momenteikseen ja sanamuotoa muutettaisiin, jotta tekijän eliniän kestävää määräaikaa sovellettaisiin ainoastaan sellaisiin ainoisiin teoskappaleisiin, jotka ovat poistuneet kaupallisesta jakelusta. Näin ollen sellaiset ainoat teoskappaleet, jotka eivät ole koskaan olleet kaupallisessa jakelussa, kuten yksityishenkilöiden piirustukset ja valokuvat, jäisivät kyseisen määräajan soveltamisalan ulkopuolelle ja niihin sovellettaisiin tavallista viiden vuoden määräaikaa, kuten muihinkin kaupallisesta jakelusta poistuneisiin teoksiin ja sellaisiin teoksiin, jotka eivät ole koskaan olleet kaupallisessa jakelussa. Ehdotettu uusi muotoilu vastaa paremmin DSM-direktiivin kansalliselle lainsäädännölle asettamia vaatimuksia ja vahvistaa kulttuuriperintöorganisaatioiden toimintaedellytyksiä täyttäen siten paremmin hallituksen esityksessä asetetut kansalliset tavoitteet tekijänoikeuslain uudistuksen osalta.

Maarianhaminassa 19.5.2022
Toimitusjohtaja
Petra Havu

 

Suomen museoliitto 23.5.2022

Siirry sivun alkuun