Kokoelmat
Museotoiminnan perusta ovat kokoelmat sekä niiden ylläpito ja kartuttaminen. Museon kokoelmiin tallennettujen esineiden keskeisin merkitys on siinä tiedossa, jonka ne antavat ihmisen, yhteiskunnan ja luonnon kehittymisestä.
Museoiden keruutoiminnan lähtökohdat:
- kaikkea ei voi kerätä
- keräyksen on oltava valikoivaa
- kohteet ovat kuvia todellisesta maailmasta
Kokoelmat karttuvat lahjoituksin, ostoin, kenttätöiden kautta, henkilökunnan hankinnoin, vaihtokappalein, lainoin tai siirroin.
Museon
haltuun tullut esine luetteloidaan eli sille annetaan numero, jonka
avulla esine myöhemmin tunnistetaan ja löydetään. Jos samaan
esineryhmään kuuluu useampia esineitä saavat esineet yhden päänumeron
ja kukin esine oman alanumeronsa.
Jokaisesta esineestä
tallennetaan talteen keskeiset tiedot. Mitä enemmän esineistä on
taustatietoa, sitä arvokkaampia ne ovat.
Suomalaisissa museoissa on tällä hetkellä tallennettuna kulttuuri- ja luonnonperintöä:
- esineitä lähes 5 miljoonaa kpl
- taideteoksia noin 300 000
- kuvakokoelmien laajuus 22 miljoonaa
- luonnontieteellisiä näytteitä 23 miljoonaa
Suomalaista kokoelmahistoriaa
Suomen vanhin julkinen museokokoelma on Helsingin yliopiston raha- ja
mitalikokoelma, jota säilytetään Suomen kansallismuseon Rahakammiossa.
Raha- ja mitalikokoelman juuret ovat Turussa, jossa yliopisto toimi
Turun Akatemian nimellä vuoteen 1827 saakka. Kokoelma perustettiin
vuonna 1761, jolloin Akatemian saamista raha- ja mitalilahjoituksista
muodostettiin numismaattinen kabinetti. Kokoelma pelastui vuoden 1828
suuresta Turun palosta Akatemiatalon välipohjien romahdettua ja
haudattua rahat ja mitalit raunioihin. Palon jälkeen kokoelma
siirrettiin Akatemian mukana Helsinkiin.