Kuntaliitto on teettänyt selvityksen museoiden ja kuntien kaavoittajien yhteistyöstä. Selvitys tehtiin Suomen museoliiton ja Kuntaliiton asiasta käymän neuvottelun tuloksena. Kuntaliiton kaavoitusasiantuntijoilta oli saatu palautetta siitä, että kuntien kaavoittajien ja museoiden välinen yhteistyö ei ole niin sujuvaa kuin toivottaisiin. Museoliitto halusi konkretisoida sitä minkälaisissa kysymyksissä yhteistyö kangertelee ja mitä sen parantamiseksi voitaisiin tehdä ja esitti Kuntaliitolle tarkemman selvityksen tekemistä asiasta.

Työ on nyt valmistunut. Sen mukaan kaavoitusyhteistyössä esiintyy ristiriitoja lähes puolessa kunnista. Vakiintuneempaa yhteistyö on suuremmissa kaupungeissa. Museoilta toivotaan asiantuntijalausuntojen ohella parempaa paneutumista kaavoitusprosessiin ja kaavoituksen yhteensovittavan luonteen ymmärtämistä. Museoviranomaiset koetaan kannanotoissaan liian jyrkiksi. Lausuntojen saanti on paikoin myös liian hidasta.

Kunnat odottavat museoilta suojeltaviksi esitettyjen kohteiden arvottamista, näkemystä siitä minkälainen kohde on kokonaisuuden tai kaupunkikuvan kannalta. Mihin käyttöön rakennus suojeluarvojensa kannalta sopeutuu ja voitaisiinko se tarvittaessa siirtää toiseen paikkaan. Pelkkä lista suojeltavista kohteista ei ole riittävä.

Kunnissa, joissa yhteistyö sujuu hyvin, on saatu selkeä viesti siitä, mikä suojelussa on tärkeää ja mistä voi tinkiä. Suojelun tarve on otettu avoimesti huomioon ja selvitykset kohteesta on hankittu ajoissa.

Kuntaliiton selvityksessä esiin noussut ongelma on, että viranomaisten kesken on epäselvyyttä siitä, kenelle toimivalta kuuluu. Tästä on seurannut, että kunta saattaa saada Museovirastolta ja maakuntamuseoilta keskenään ristiriitaiset lausunnot.

Kaavoitusyhteistyöselvityksen johtopäätökset

1. Museoviraston ja maakuntamuseoiden keskinäisen työnjaon epäselvyydet haittaavat yhteistyötä. Työnjakoa koskevia sopimuksia ei tunneta ja niiden määrittämä vastuunjako on epäselvä. Yhteistyötä voidaan parantaa selkeyttämällä Museoviraston ja maakuntamuseoiden välistä vastuunjakoa ja tiedottamalla siitä kunnille.

2. Kuntien kannalta museoviranomaiset eivät ole suunnanneet riittävästi resursseja maankäyttö- ja rakennuslain edellyttämään yhteistyöhön. Museoviranomaisten kannanotot viipyvät, viranomaisneuvottelut eivät toimi kun toimivaltainen museoviranomaisen edustaja ei osallistu kokoukseen.

3. Kunnat odottavat, että jyrkkien kannanottojen sijasta museoviranomaiset arvottaisivat kohteita kannanotoissaan, mikä auttaisi kuntia kohdentamaan omat toimenpiteensä oikealla tavalla.

4. Kulttuuriympäristöä koskevien selvitysten ajantasaisuus on keskeistä hyvän yhteistyön onnistumiselle ja ratkaisujen löytymiselle. Kunnat toivovat museoilta tukea selvitysten laatimiselle ja mahdollisuutta hyödyntää museoviranomaisten selvityksiä kaavoitustyössään.

5. Varhainen tiedottaminen museoviranomaisille vireille tulevista kaavoista parantaisi yhteistyötä ja helpottaisi museoviranomaisia kohdentamaan asiantuntemuksensa paremmin.

6. Neuvotteluaineiston toimittaminen riittävän ajoissa museoviranomaisille on edellytys neuvottelun onnistumiselle.

7. Mikäli kulttuuriympäristöä koskevien kaavojen laatimiseen ja selvitysten tekemiseen käytetään konsultteja, edellyttää yhteistyön onnistuminen kunnilta osaamista konsulttityön tilaamisessa ja ohjaamisessa.

8. Viranomaisyhteistyötä voidaan tehostaa tarkentamalla viranomaisneuvottelujen määrää ja ajankohtaa koskevia säännöksiä maankäyttö- ja rakennuslaissa.

9. Suojelun korvaussäännösten ja vastuiden selkeyttäminen helpottaisi kunnan kaavaratkaisuja ja vähentäisi kunnan ja museoviranomaisten välisiä ristiriitoja.

Lähde:
Museoviranomaisten ja kuntien yhteistyö kaavoituksessa -selvitys, Kuntalehti 7/2006 Tieto plus sekä kunnat.net.