Museot joutuvat kiristämään tiukalla olevaa vyötä
Museoiden valtiolta saamaa rahoitusta leikattaneen ensi vuonna 3,3 prosenttia.
"Valmiiksi niukat toimintarahat vähenevät. Se tulee väistämättä näkymään museoiden sisällöissä, aukioloajoissa ja palvelumaksuissa", pohtii Suomen museoliiton pääsihteeri Kimmo Levä.
Kulttuuriministeri Paavo Arhinmäki ei suostu paljastamaan tarkkoja leikkauslukuja. Hän lupailee, että lisäleikkauksia ei vuoden 2014 jälkeen ole tulossa, mutta indeksikorotuksiakaan ei tehdä. Se tarkoittaa, että määrärahat pienenevät joka vuosi inflaatioprosentin verran. Aivan synkäksi pääsihteeri Levä ei kuitenkaan heittäydy.
"Kun on ensin peloteltu, että säästöt ovat 10 prosentin luokkaa, on nykyinen vaihtoehto tietysti parempi."
Lupaus tulevien vuosien rahoitustasosta perustuu ennusteeseen veikkausvoittojen kasvusta.
"Hallituksen pitää nyt turvata Veikkauksen mahdollisuus tehdä tulosta. Käytännössä tämä tarkoittaa arpajaisveron pitämistä nykyisellään, jos sitä ei voi laskea."
Levä muistuttaa, että hallituksen pitää myös aktiivisesti puolustaa suomalaista rahapelimonopolia EU:ssa.
"Se on suomalaisen kulttuurin rahoituksen kannalta erittäin tärkeää."
Kulttuurin säästökuurin syynä on hallitusneuvotteluissa tehty päätös, jonka mukaan Valtion taidemuseota rahoitetaan jatkossa veikkausvoittorahoista. Pahimmillaan temppu olisi voinut tarkoittaa, että muiden museoiden veikkausvoittovaroista saamaa rahoitusta olisi kertarysäyksellä karsittu peräti kymmeneksellä.
"Hieman harmillista on, että ministeri Arhinmäki antoi tiedotustilaisuudessa sen kuvan, että nyt tehtävien säästöjen peruste on Valtion taidemuseon uudistaminen."
Todellinen syy leikkauksille on valtion heikko taloudellinen tilanne, jonka korjaamiseen kulttuuriala joutuu nyt osallistumaan noin 20 miljoonalla eurolla. Summa on valtiontalouden näkökulmasta pieni, mutta kulttuurialan toimijoille valtava.
"Jos muilta aloilta tehtäisiin suhteellisesti yhtä suuria säästöjä, valtiontalouden alijäämä korjautuisi hetkessä", naurahtaa Levä.
Tehdyt päätökset tarkoittavat museoille joko toiminnan supistamista vuosittain inflaation verran, tai muita rahoituslähteistä saatujen tulojen kasvamista. Museoiden kasvulle ja kehittämiselle omistajarahoituksen ja palvelutulojen kasvu on entistä tärkeämpää.
