Suomen museoliitto teki kesäkuussa 2008 kyselyn, jonka tarkoituksena oli kartoittaa museoissa työskentelevien ikäjakaumaa, koulutusta, työtehtäviä ja kokemuksia työelämästä.

Vastauksia Museoväki ’08 -kyselyyn kertyi internetin välityksellä kaikkiaan 780. Vastaava tiedustelu tehtiin edellisen kerran kesällä 2003, josta saatuja tuloksia on mainittu vertailutietoina suluissa. Tarkemmat tiedot edellisestä kyselystä voi tarkistaa Juliuksen numerosta 11/2003. Kyselyn tuloksia arvioitaessa on syytä muistaa, että satunnaisvirheiden todennäköisyys kasvaa, mitä pienemmistä vastaajien osajoukoista on kysymys. Satunnaisuus saattaa selittää myös muutoksia vuosien 2003 ja 2008 tulosten välillä.

1. Työnantaja

Valtio 153 20 %

Kunta 446 57 %

Yksityinen (esim. säätiö, yhdistys, yritys) 175 23 %

2. Museotyyppi

Taidemuseo 216 28 %

Kulttuurihistoriallinen museo 356 46 %

Erikoismuseo 156 20 %

Luonnontieteellinen museo 43 6 %

3. Sukupuoli, suluissa vuoden 2003 tulos

nainen 597 77 % (78 %)

mies 177 23 % (22 %)

4. Syntymävuosi

-1945 20 3 % (7 %)

1946-1950 80 10 % (12 %)

1951-1955 78 10 % (13 %)

1956-1960 129 17 % (18 %)

1961-1965 121 16 % (15 %)

1966-1970 100 13 % (14 %)

1971-1975 94 12 % (13 %)

1976-1980 97 13 % (6 %)

1981- 43 6 % (1 %)

Vastaajien keski-ikä oli 44 vuotta (43 vuotta 2003).

5. Tulo museoalalle

-1975 36 5 % (9 %)

1976-1980 52 7 % (10 %)

1981-1985 96 12 % (14 %)

1986-1990 101 13 % (16 %)

1991-1995 81 10 % (11 %)

1996-2000 139 18 % (26 %)

2001-2005 171 22 % (14 %)

2006- 101 13 % (-)

Keskimääräinen tulovuosi museoalalle oli 1992 (1988 vuonna 2003).

6. Työsuhde

toistaiseksi voimassa oleva 567 74 % (74 %)

määräaikainen 196 26 % (26 %)

Määräaikaisten lukuihin on sisällytetty 19 vastaajaa, jotka oli palkattu työllistämisvaroin. Vakituisten keski-ikä oli 47 vuotta (45 vuonna 2003), määräaikaisten 36 vuotta (37). Vakituiset olivat tulleet museoalalle keskimäärin vuonna 1989 (1985), määräaikaiset kymmenen vuotta myöhemmin (ikäero oli 9 vuotta 2003).

Ikäryhmittäin tarkasteltuna määräaikaisissa työsuhteissa työskenteleviä oli eniten alle 30-vuotiaissa, 73 prosenttia (69 % vuonna 2003). 30-39 -vuotiaissa 36 % (39 %), 40-49 -vuotiaissa 22 % (16 %) ja 50 vuotta täyttäneissä 7 % (12 %).

Naisista määräaikaisessa työsuhteessa oli 28 % (27 % vuonna 2003), miehistä 20 % (23 %). Alle 40-vuotiaista naisista määräaikaisessa työsuhteessa oli 50 % (45 %), miehistä 42 % (42 %). Yli 40-vuotiaissa määräaikaisessa työsuhteessa oli naisista 17 % (19 %), miehistä 17 % (15 %).

Museon omistajan mukaan ryhmiteltynä määräaikaisessa työsuhteessa työskenteleviä oli valtion museoissa 30 %, kunnallisissa 23 % ja yksityisissä 30 %.

7. Työtehtävä

museonjohtaja 72 9 %

muu esimiesasema 64 8 %

toimihenkilötehtävä 437 56 %

työntekijätehtävä 201 26 %

harjoittelija 2 0 %

Museonjohtajien keski-ikä oli 52 vuotta, esimiesten 48, toimihenkilöiden 43 ja työntekijöiden 42 vuotta. Museonjohtajat olivat tulleet museoalalle keskimäärin vuonna 1984, esimiehet 1988, toimihenkilöt 1992 ja työntekijät 1996. Museonjohtajista 56 % oli naisia, esimiehistä 80 %, toimihenkilöistä 85 % ja työntekijöistä 69 %.

8. Eniten työaikaa vaatii

avoinnapito, valvonta ja yleisöpalvelu 95 12 % (15 %)

hallinto 100 13 % (14 %)

kokoelmien hoito 172 22 % (23 %)

museo-opetus 43 6 % (5 %)

näyttelytoiminta 113 15 % (15 %)

tiedotus ja markkinointi 37 5 % (5 %)

tutkimus ja asiantuntijatehtävät 107 14 % (8 %)

tasaisesti kaikkiin 106 14 % (15 %)

Tämän kysymyksen vaihtoehdot on haluttu rajata siten, että kaikkia työtehtäviä tehtäisiin kaikissa ammattimaisesti hoidetuissa museoissa ja yksittäisistä ryhmistä tulisi riittävän suuria vertailuja varten. Yksittäisen vastaajan tasolla kysymys ei luonnollisesti voi antaa koko kuvaa työtehtävien kirjosta. Edelliseen kyselyyn verrattuna tutkimuksen rinnalla kyselylomakkeessa mainittiin tällä kertaa asiantuntija- ja viranomaistehtävät, mikä lienee vaikuttanut tulokseen tutkimuksen osuutta kasvattavasti.

Naisvaltaisin alue oli museo-opetus, jonka päätyökseen ilmoittavista 93 prosenttia oli naisia. Eniten miehiä oli näyttelyitä tekevien joukossa, 30 prosenttia.

Nuorimpia olivat museo-opetusta tekevät: heidän keski-ikänsä oli 39 vuotta. Vastaavasti iäkkäimpiä, keskimäärin 50-vuotiaita olivat hallinnossa työskentelevät. Seuraavina tulivat keskimäärin 46-vuotiaat tutkimuksessa ja kokoelmissa työskentelevät.

Museoalan kokemusta oli eniten tutkimuksen ja hallinnon parissa työskentelevillä. He olivat tulleet museoalalle keskimäärin vuonna 1988. Vähiten työkokemusta oli avoinnapidon henkilökunnalla. He olivat aloittaneet keskimäärin vuonna 1997.

Koulutukseltaan tutkimustyötä tekevät olivat korkeimmin koulutettuja: ylemmän korkeakoulututkinnon oli suorittanut 77 prosenttia. Vähiten, eli 20 prosenttia, oli ylempiä korkeakoulututkintoja avoinnapitohenkilökunnalla.

Määräaikaisissa työsuhteissa työskenteleviä oli eniten museo-opetukseen liittyvissä tehtävissä, 42 prosenttia. Avoinnapidossa määräaikaisten osuus oli tutkimuksen mukaan 31 prosenttia, mutta määräaikaisuuksien osuus lienee todellisuudessa suurempi, koska kysely oli suunnattu yhtäjaksoisesti vähintään puoli vuotta alalla olleille. Keskimääräistä enemmän, noin 30 %, oli määräaikaisissa työsuhteissa työskenteleviä myös näyttelytoiminnassa sekä tiedotuksessa ja markkinoinnissa. Vähiten, noin kahdeksan prosenttia, määräaikaisia työsuhteita oli hallinnon parissa työskentelevillä.

Museotyypeittäin eroteltuna taide kult.hist. erikois luonnontiet.

avoinnapito, valvonta ja yleisöpalvelu 17 % 11 % 13 % 2 %

hallinto 12 12 15 12

kokoelmien hoito 13 27 23 28

museo-opetus 7 6 5 0

näyttelytoiminta 23 12 12 5

tiedotus ja markkinointi 6 4 5 5

tutkimus ja asiantuntijatehtävät 9 16 10 33

tasaisesti kaikkiin 14 12 17 17

9. Koulutus

tohtori 27 4 % (3 %)

lisensiaatti 15 2 % (2 %)

ylempi korkeakoulututkinto 380 49 % (47 %)

alempi korkeakoulututkinto 92 12 % (13 %)

AMK-tutkinto 66 9 % (8 %)

muu 170 22 % (22 %)

opiskelija 21 3 % (5 %)

Keski-iältään vanhimpia olivat tohtorit ja lisensiaatit, 54-vuotiaita (50-vuotiaita vuonna 2003). Ylemmän korkeakoulututkinnon suorittaneet olivat keskimäärin 43-vuotiaita (42), alemman 44-vuotiaita (45). Ammattikorkeakoulun käyneet ilmoittivat iäkseen keskimäärin 42 vuotta (41). Muun koulutustaustan ilmoittaneiden keski-ikä oli 48-vuotta (45) ja kyselyyn vastanneiden opiskelijoiden 30 vuotta (29).

Ikäryhmittäin tarkasteltuna ylemmän korkeakoulututkinnon suorittaneita oli huomattavan paljon jo alle 30-vuotiaissa, 49 prosenttia. 30-39 -vuotiaissa 64 %, 40-49 -vuotiaissa 52 % ja 50 vuotta täyttäneissä 52 %. Näyttäisi siltä, että alan koulutustaso on viidessä vuodessa hieman noussut.

Tohtoreista ja lisensiaateista määräaikaisessa työsuhteessa oli 7 prosenttia, ylemmän korkeakoulututkinnon suorittaneista 27 %, alemman 32 %, ammattikorkeakoulutetuista 25 %, muun koulutuksen suorittaneista 18 % ja opiskelijoista 71 %.

10. Vastaako työ koulutusta

Enimmäkseen 452 58 % (54 %)

Osittain 215 28 % (31 %)

Vähän 72 9 % (10 %)

Ei lainkaan 36 5 % (5 %)

Ikäryhmittäin tarkasteltuna työ vastasi enimmäkseen koulutusta alle 30-vuotiaista 37 prosentin mielestä. 30-39 -vuotiaissa 56 %, 40-49 -vuotiaissa 62 % ja 50 vuotta täyttäneissä 64 %. Naisista työ vastasi enimmäkseen koulutusta 60 prosentin mielestä, miehistä 52 prosentin.

Koulutuksen mukaan jaoteltuna tohtoreista ja lisensiaateista työ vastasi koulutusta enimmäkseen 62 prosentin mielestä, ylemmän korkeakoulututkinnon suorittaneista 66 % ja alemman 57 %. Opiskelijoista vain joka kolmannen mielestä työ vastasi koulutusta. Ryhmään ”muu koulutus” lukeutuvista 48 prosenttia katsoi työn vastaavan enimmäkseen koulutusta. Ammattikorkeakoulututkinnon suorittaneista työ vastasi koulutusta 49 % mielestä.

Työtehtävien perusteella jaoteltuna koulutusta vastaavaa työtä oli ennen muuta tutkimus. Pääasiassa tutkimustyötä tekevistä 75 prosenttia sanoi työn vastaavan koulutusta. Kysymykseen vastasi ”enimmäkseen” 67 prosenttia tiedotuksessa, 66 prosenttia hallinnossa, 64 % kaikkia työtehtäviä tekevistä, 62 % näyttelyissä, 61 % kokoelmissa ja 56 % museo-opetuksessa. Avoinnapidon henkilökunta katsoi työn vähiten vastaavan koulutusta: ”enimmäkseen” vastasi vain 16 prosenttia ja vaihtoehdon ”vähän” tai ”ei lainkaan” valitsi peräti 51 prosenttia.

11. Pääaine (vain korkeakouluopintoja suorittaneet)

taidehistoria 159 30 % (31 %)

kansatiede tai etnologia 99 19 % (21 %)

historia-aineet 93 17 % (18 %)

arkeologia 38 7 % (5 %)

luonnontieteelliset aineet 29 5 % (7 %)

muut aineet 103 19 % (19 %)

Muista aineista suosituimpia olivat taidekasvatus (13), antropologia (11), folkloristiikka (10), kasvatustieteet (8), kirjallisuustiede (7) ja uskontotiede (5).

Pääaineiden suosio vaihtelee eri ikäryhmissä. Arkeologeja on 6-10 prosenttia kaikissa ikäryhmissä. Historian suosio on ollut suurimmillaan nuorimmissa ikäryhmissä: alle 30-vuotiaista historiaa on pääaineenaan lukenut 31 %, 30-39 -vuotiaista 21 %, 40-49 -vuotiaista 18 % ja 50 vuotta täyttäneistä 8 prosenttia. Kansatieteen kehitys on päinvastainen: alle 30-vuotiaista kansatiedettä on pääaineenaan lukenut 16 %, 30-39 -vuotiaista 14 %, 40-49 -vuotiaista 21 % ja 50 vuotta täyttäneistä 22 prosenttia. Taidehistoria on pääaineista suosituin: alle 30-vuotiaista taidehistoriaa on pääaineenaan lukenut 19 %, 30-39 -vuotiaista 31 %, 40-49 -vuotiaista 28 % ja 50 vuotta täyttäneistä 35 prosenttia. Muiden pääaineiden suosio ei ole yltänyt varttuneimpiin ikäpolviin: alle 30-vuotiaista muita pääaineita on lukenut 19 %, 30-39 -vuotiaista 23 %, 40-49 -vuotiaista 24 % ja 50 vuotta täyttäneistä 13 prosenttia. Luonnontieteellisiä aineita opiskelleiden osuus alle 30-vuotiaista on 2 prosenttia ja 50 vuotta täyttäneistä 11 prosenttia.

Työn ja koulutuksen vastaavuudessa oli ainekohtaisia eroja. Koulutuksen katsoi ”enimmäkseen” vastaavan työtä 74 % kansatiedettä, 69 % taidehistoriaa, 60 % historiaa, 58 % arkeologiaa, 53 % muita pääaineita ja 41 prosenttia luonnontieteitä pääaineenaan opiskelleista.

12. Museologian opinnot (vain korkeakouluopintoja suorittaneet)

ei 215 40 % (47 %)

yliopistollinen museokurssi 86 16 % (24 %)

Verso I -verkkokurssi 21 4 % –

muu museologian kurssi 20 4 % –

museologian perusopinnot (20 ov) 154 29 % (26 %)

museologian aineopinnot (40 ov)39 7 % (3 %)

tai enemmän

Pääaineittain verrattuna eniten museologiaa ovat opiskelleet kansatieteilijät, joista 55 prosentilla on vähintään perusopinnot suoritettu. Seuraavina historiaa 51 %, arkeologiaa 40 %, taidehistoriaa 33 % ja ”muita pääaineita” 25 % opiskelleet. Kyselyyn vastanneet luonnontieteilijät eivät olleet opiskelleet museologian perusopintoja, kaksi heistä oli suorittanut yliopistollisen museokurssin.

Museologian opiskelu on yleistynyt viime vuosina ja ero viiden vuoden takaiseen on ilmiselvä. Korkeakouluopintoja suorittaneiden mutta ei museologiaa opiskelleiden keski-ikä on 45 vuotta (44 vuonna 2003) ja alalle on tultu keskimäärin vuonna 1991. Yliopistollisen museokurssin suorittaneet ovat keskimäärin 53-vuotiaita (47) ja tulleet alalle vuonna 1980. Museologian perus- tai aineopinnot suorittaneiden keski-ikä on 37 vuotta (37) ja alalle on tultu keskimäärin vuonna 1996.

Korkeakoulutetuista miehistä 53 prosenttia (61 % vuonna 2003) ei ole opiskellut museologiaa, naisista 36 prosenttia (43 %). Vähintään perusopinnot on suorittanut 39 % (32 %) naisista ja 24 % (21 %) miehistä. Naiset opiskelevat museologiaa suhteessa enemmän myös silloin, jos tarkastellaan ainoastaan humanisteja tai eri ikäryhmiä.

Museologian opiskelu näkyy myös siinä, vastaako työ koulutusta. Korkeakouluopintoja ja siten myös museologiaa suorittamattomista 44 prosentin mielestä työ vastasi enimmäkseen koulutusta. Korkeakouluopintoja suorittaneista, mutta ei museologiaa lukeneista, työ vastasi enimmäkseen koulutusta 58 prosentin mielestä. Yliopistollisen museokurssin, Verso I:n tai muun kurssin käyneistä 69 % mielestä työ vastasi koulutusta. Museologian perus- tai aineopinnot suorittaneista 65 prosenttia katsoi työn enimmäkseen vastaavan koulutusta.

13. Työilmapiiri

erinomainen 100 13 % (12 %)

hyvä 399 52 % (48 %)

tyydyttävä 227 29 % (32 %)

huono 49 6 % (8 %)

Sukupuolten käsitykset ilmapiiristä olivat lähellä toisiaan, miehet arvioivat ilmapiirin hieman naisia myönteisemmin.

Ikäryhmittäin alle 30 -vuotiaista ilmapiiriä piti erinomaisena tai hyvänä 79 prosenttia, tyydyttävänä tai huonona 21 %, 30-39 -vuotiaista vastaavat luvut olivat 62 ja 38 %, 40-49 -vuotiailla 66 ja 34 % ja 50 vuotta täyttäneillä 60 % ja 40 %.

Valtion museoiden työntekijöistä ilmapiiriä piti erinomaisena tai hyvänä 61 prosenttia, tyydyttävänä tai huonona 39 %, kunnallisissa museoissa vastaavat luvut olivat samat 61 ja 39 %, yksityisissä museoissa 75 ja 25 %. Museotyypeittäin taidemuseoiden luvut olivat 70 ja 30 %, kulttuurihistoriallisissa 58 ja 42 %, erikoismuseoissa 72 ja 28 % ja luonnontieteellisissä museoissa 53 ja 47 %. Työtehtävittäin tyytyväisimpiä ilmapiiriinsä olivat museo-opetuksen työntekijät, 84 ja 16 %, ja tyytymättömimpiä kokoelmien, 53 ja 47 % sekä näyttelyiden, tiedotuksen ja markkinoinnin parissa työskentelevät, 54 ja 46 %.

Vakituisista työntekijöistä ilmapiiriä piti erinomaisena tai hyvänä 61 prosenttia, tyydyttävänä tai huonona 39 %, määräaikaisista ilmapiiriä piti erinomaisena tai hyvänä 74 %, tyydyttävänä tai huonona vain 26 prosenttia.

14. Työuupumus

en koskaan 41 5 % 4 %

harvoin 196 25 % 22 %

joskus 387 50 % 50 %

viikoittain 120 15 % 19 %

päivittäin 34 4 % 5 %

Työuupumuksella ja ilmapiirillä on selvä yhteys (Pearsonin korrelaatio 0,36), mutta erojakin oli.

Naisista 29 prosenttia oli uupunut harvoin tai ei koskaan. Viikoittain uupuneita oli 17 % ja päivittäin 4 %. Miehistä 34 prosenttia oli uupunut harvoin tai ei koskaan. Viikoittain uupuneita miehiä oli 12 % ja päivittäin 5 %.

Ikäryhmittäin alle 30-vuotiaista harvoin tai ei koskaan uupuneita oli 34 %, viikoittain uupuneita 7 % ja päivittäin 1 %, 30-39 -vuotiaissa harvoin tai ei koskaan uupuneita oli 28 %, viikoittain uupuneita 19 % ja päivittäin 5 %, 40-49 -vuotiaissa harvoin tai ei koskaan uupuneita oli 29 %, viikoittain uupuneita 16 % ja päivittäin 6 % ja 50 vuotta täyttäneissä harvoin tai ei koskaan uupuneita oli 31 %, viikoittain uupuneita 15 % ja päivittäin 3 %.

Valtion museoiden työntekijöistä harvoin tai ei koskaan uupuneita oli 25 %, viikottain tai päivittäin uupuneita 24 %. Kunnallisissa museoissa vastaavat luvut olivat 33 ja 20 %, yksityisissä museoissa 29 ja 17 %. Museotyypeittäin taidemuseoiden luvut olivat 31 ja 22 %, kulttuurihistoriallisissa 30 ja 19 %, erikoismuseoissa 30 ja 17 % ja luonnontieteellisissä museoissa 35 ja 28 %. Työtehtävittäin vähiten uupumus vaivaa avoinnapidon henkilökuntaa, 44 ja 12 %, eniten tutkimusta 24 ja 23 %.

Vakituisista työntekijöistä harvoin tai ei koskaan uupuneita oli 28 %, viikoittain uupuneita 17 % ja päivittäin 4 %. Määräaikaisista työntekijöistä harvoin tai ei koskaan uupuneita oli 38 %, viikoittain uupuneita 10 % ja päivittäin 4 %.

15. Työn mielenkiintoisuus

erittäin mielenkiintoinen 186 24 %

hyvin mielenkiintoinen 340 44 %

jokseenkin mielenkiintoinen 209 27 %

ei kovinkaan kiinnostava 35 5 %

ei lainkaan kiinnostava 6 1 %

Työn mielenkiintoisuudella on selvä yhteys siihen, kokiko työn vastaavan koulutusta (Pearsonin korrelaatio 0,37).

Työ oli erittäin tai hyvin mielenkiintoista museonjohtajista 93 prosentin, esimiehistä 75 %, toimihenkilöistä 71 % ja työntekijöistä vain 48 % mielestä.

Valtion museoissa työskentelevien mielestä työ oli erittäin tai hyvin mielenkiintoista 62 % mielestä, kunnallisissa museoissa 69 % ja yksityisissä museoissa 70 % mielestä. Museotyypeittäin vastaavat luvut olivat taidemuseoilla 64 %, kulttuurihistoriallisilla museoilla 71 %, erikoismuseoilla 70 % ja luonnontieteellisillä museoilla 56 %.

Työtehtävien perusteella mielenkiintoisimpia olivat näyttelyt, tiedotus ja markkinointi, joissa työskentelevistä 78 % piti työtään joko erittäin tai hyvin mielenkiintoisena. Seuraavina tulivat monipuolisesti kaikkia työtehtäviä tekevät 77 %, museo-opetus 76 %, tutkimus 74 %, kokoelmat 65 % ja hallinto 63 %. Avoinnapidon tehtäviä tekevistä vain 40 % piti työtään hyvin tai erittäin mielenkiintoisena.

16. Johtaminen

erinomainen 50 6 %

hyvä 305 40 %

tyydyttävä 309 40 %

huono 108 14 %

Työpaikan johtamista koskevilla arvioilla oli hyvin vahva yhteys työpaikan ilmapiiriin (Pearsonin korrelaatio 0,60) ja selvä yhteys myös työntekijän uupumukseen (0,35). Yhteys työn mielenkiintoisuuteen oli loivempi (0,25).

Valtion museoiden työntekijöistä 35 % pitää työpaikkaansa erinomaisesti tai hyvin johdettuina. Kunnallisilla museoilla vastaava luku on 48 % ja yksityisillä museoilla 52 %. Museotyypeittäin vertailtuna taidemuseoiden työntekijöistä 48 prosenttia arvioi työpaikkansa johtamisen erinomaiseksi tai hyväksi, kulttuurihistoriallisissa museoissa 42 %, erikoismuseoissa 56 % ja luonnontieteellisissä museoissa 35 %.

Työtehtävien perusteella tyytyväisimpiä museoiden johtamiseen olivat museo-opetusta tekevät, joista 63 prosentin mielestä johtaminen oli hyvää tai erinomaista. Seuraavina tulivat hallinto 59 %, avoinnapito 51 %, näyttelytoiminta 48 %, kaikkia tehtäviä tekevät 45 %, kokoelmat 39 % sekä tiedotus ja markkinointi 39 %. Tyytymättömimpiä johtamiseen olivat tutkimustyötä tekevät, joista vain 36 % mielestä johtaminen oli hyvää tai erinomaista.

17. Museon vahvuudet

Hyvät työtoverit 550 72 %

Kannustava ja rakentava palaute 133 17 %

Viihtyisä työympäristö 383 50 %

Työn arvostaminen 207 27 %

Toimiva tiedonkulku 61 8 %

Tasa-arvoinen ja avoin ilmapiiri 197 26 %

Selkeät työnkuvat 153 20 %

Motivoivat tavoitteet 190 25 %

Henkilöstön vaikutusmahdollisuudet 151 20 %

Toimiva hallinto 56 7 %

Suunnitelmallisuus 69 9 %

Osaavat esimiehet 71 9 %

Hyvä palkka 23 3 %

Ammattitaitoinen henkilöstö 364 48 %

Taloudelliset resurssit 65 9 %

18. Museon heikkoudet

Työpaikkakiusaaminen 50 6 %

Palautteen puuttuminen 191 25 %

Epämukava työympäristö 72 9 %

Arvostuksen puute 250 32 %

Heikko tiedonkulku 326 42 %

Epätasa-arvoinen ilmapiiri 194 25 %

Epäselvät työnkuvat 272 35 %

Työllä ei tunnu olevan tavoitetta 84 11 %

Ei henkilöstön vaikutusmahdollisuuksia159 21 %

Liiallinen byrokratia 241 31 %

Työn järjestäytymättömyys 190 25 %

Huonot esimiestaidot 255 33 %

Pienet palkat 519 67 %

Henkilöstön heikko osaaminen 27 4 %

Museon pienet resurssit 378 49 %

Vahvuuksien ja heikkouksien listaukset käsittelevät samoja teemoja. Vastaajat valitsivat keskimäärin hieman alle neljä vahvuutta ja hieman yli neljä heikkoutta.

Hyvät työtoverit mainittiin työpaikan vahvuutena selvästi useimmin eikä vastauksella näyttäisi olevan selviä tilastollisia yhteyksiä muihin kysymyksiin. Työpaikkakiusaamisen mainitsi 7 prosenttia naisista ja 3 prosenttia miehistä.

Palautteen puuttuminen mainittiin heikkoutena hieman useammin kuin kannustava ja rakentava palaute vahvuutena. Ongelma näyttäisi olevan varsin tavallinen kaikenlaisissa museoalan työyhteisöissä.

Joka toinen vastaaja mainitsi vahvuutena museonsa viihtyisänä työympäristönä. Viihtyisinä pidettiin erityisesti taidemuseoita ja yksityisiä museoita. Työtehtävien mukaan jaoteltuna yleisötyötä tekevät kokivat työympäristön viihtyisimpänä: avoinnapidossa 64 % ja museo-opetuksessa 61 %. Vastaavasti harvimmin työympäristön mainitsivat vahvuutena 31 % tutkimusta ja 42 % kokoelmatyötä tekevistä. Työympäristöllä ei ollut juuri yhteyttä muihin kyselyn teemoihin.

Työn arvostus tai sen puute tulevat esiin puolessa vastauksissa. Työn arvostus on selvimmin yhteyksissä kysymyksiin ilmapiiristä, johtamisesta, uupumuksesta ja työn mielenkiintoisuudesta. Näyttäisi siltä, että eniten työstään kokevat saavansa arvostusta ne, jotka myös katsovat työnsä vastaavan koulutustaan. Työtehtävien välillä on myös eroja: avoinnapidossa työskentelevistä 44 % mainitsee arvostuksen puutteen, kun esimerkiksi tiedotuksen parissa työskentelevistä vain 27 %.

Heikko tiedonkulku mainitaan huomattavasti useammin kuin toimiva tiedonkulku. Tiedonkululla on selvä yhteys ilmapiiriin ja johtamiseen. Hallinnon ja tiedotuksen parissa työskentelevistä vain 27 % mainitsi heikon tiedonkulun, kun avoinnapidossa sen näki ongelmaksi 53 % vastaajista.

Ilmapiirin tasa-arvoisuus ja avoimuus sekä sen epätasa-arvoisuus ovat jokseenkin yhtä yleisiä ilmiöitä. Kunnallisten ja yksityisten museoiden työntekijöistä 28 prosenttia mainitsee ilmapiirin vahvuutena, valtiolla vain 17 %. Työtehtävien mukaan jaoteltuna ilmapiirin epätasa-arvoisuus on suurin ongelma kokoelmatyössä – pienin museo-opetuksessa ja kaikkia työtehtäviä tekevillä.

Työnkuvien selkeys mainittiin harvemmin vahvuutena kuin heikkoutena. Yksityisten museoiden työntekijöistä 44 % moitti työnkuviaan epäselviksi, tiedotusta ja markkinointia tekevistä peräti 65 % ja kaikkia työtehtäviä tekevistä työnkuvaansa piti epäselvänä 45 %. Naiset näkivät työnkuvien epäselvyyden hieman suurempana ongelmana kuin miehet.

Neljännes vastaajista mainitsi museonsa vahvuutena motivoivat tavoitteet, kun huomattavasti pienempi osa vastaajista katsoi kielteisesti, ettei työllä ollut tavoitetta. Eri tehtävien parissa työskentelevät mainitsivat motivoivat tavoitteet lukuun ottamatta avoinnapitoa, jossa työskentelevistä vain 5 % mainitsi ne museon vahvuutena. Motivoivilla tavoitteilla oli selvä yhteys kysymyksiin työn mielenkiintoisuudesta ja koulutuksen vastaavuudesta.

Henkilöstön vaikutusmahdollisuudet tai niiden puute mainittiin yhtä usein ja niillä oli selvä yhteys työilmapiiriä ja johtamista koskeviin kysymyksiin. Kunnallisten museoiden työntekijöistä 19 % mainitsi vaikutusmahdollisuudet vahvuutena ja yhtä suuri osa heikkoutena. Valtion museoiden työntekijöistä asian näki vahvuutena vain 6 % ja 32 % heikkoutena. Yksityisillä museoilla luvut olivat päinvastaiset: 32 % ja 15 %. Työtehtävien mukaan tarkasteltuna tyytyväisimpiä olivat museo-opetusta tekevät ja tyytymättömintä avoinnapidon henkilökunta.

Toimivan hallinnon vastaparina oli liiallinen byrokratia, jonka mainitsi lähes kolmannes vastaajista. Byrokratian mainitsi 49 % valtion museoiden työntekijöistä, 34 % kunnallisissa museoissa ja 10 % yksityisissä museoissa.

Suunnitelmallisuus mainittiin harvoissa vastauksissa, mutta työn järjestäytymättömyyttä moitti joka neljäs vastaaja. Työn järjestäytymättömyyttä kritisoi 38 % luonnontieteellisten ja 35 % yksityisten, mutta vain 22 % valtion ja 19 % taidemuseoiden työntekijöistä. Asia harmitti erityisesti tiedotusta ja markkinointia tekeviä, mutta avoinnapidossa asiaa ei juuri mainittu heikkoutena eikä vahvuutena.

Osaavat esimiehet mainittiin harvoin verrattuna joka kolmannen vastaajan korostamiin huonoihin esimiestaitoihin. Valtion museoissa huonot esimiestaidot mainitsi 41 %, kunnissa 32 % ja yksityisissä museoissa 28 % vastaajista. Erikoismuseoissa vastaajista asian otti esiin 25 %, luonnontieteellisissä museoissa 48 %. Avoinnapidon työntekijöistä vain 25 % mainitsi huonot esimiestaidot, kun tutkimusta tekevistä ne otti esiin 43 % ja kokoelmatyössäkin 39 %.

Palkkauksen näki kaksi kolmesta vastaajasta työpaikkansa heikkoutena ja vain kourallinen vastaajia piti sitä museonsa vahvuutena. Kun verrataan eri vastausvaihtoehtoja keskenään, pienillä palkoilla ei näyttäisi olevan sanottavaa yhteyttä muihin yksittäisiin heikkouksiin lukuun ottamatta liiallista byrokratiaa. Tunne toiminnan byrokraattisuudesta näyttäisi siis lisäävän palkkaukseen liittyvää epäoikeudenmukaisuuden tunnetta. Sen sijaan esimerkiksi uupumukseen pienellä palkkauksella ei tämän tutkimuksen perusteella näyttäisi olevan tilastollista yhteyttä. Kun tyytymättömimpiä palkkaansa ovat kunnallisten ja taidemuseoiden työntekijät, hieman vähemmän tyytymättömiä ovat taas yksityisten, luonnontieteellisten ja erikoismuseoiden työntekijät: oli siihen reaalipalkkojen perusteella sitten vähemmän aihetta tai ei.

Ammattitaitoisen henkilöstön näki vahvuutena joka toinen vastaaja ja vain murto-osa piti osaamista museonsa heikkoutena. Hallinnossa työskentelevistä 63 % ja tutkimuksessa 55 % mainitsi osaamisen vahvuutena, avoinnapidossa vain 26 %.

Museon vahvuutena vain harva piti taloudellisia resursseja – heikkoudeksi sen mainitsi joka toinen vastaaja. Heikoilla resursseilla ei näyttäisi olevan tilastollista yhteyttä museon muihin ongelmiin. Museo-opetusta tekevistä vain 35 % näki resurssipulan heikkoutena, kun taas kaikkia työtehtäviä tekevistä tätä mieltä oli 68 %.

Kalle Kallio

Kirjoittaja on Työväenmuseo Werstaan johtaja, joka on vastannut Museoväki-kyselyjen tulosten käsittelystä vuosina 2008 ja 2003.