Suomalainen kulttuuri nojaa vahvasti valtion ja kuntien rahoitukseen. Kaupungit ja kunnat panostavat vuosittain kulttuuripalveluihin lähes miljardi euroa. Hallitus on ilmoittanut lukuisista säästöistä kuntien rahoitukseen, ja pian alkavassa budjettiriihessä kulttuurista ollaan tietojen mukaan säästämässä 30 miljoonaa euroa.

On epätodennäköistä, että kunnat voisivat kompensoida valtion kulttuuriin kohdistamia leikkauksia, vaikka kulttuuritahtoa kunnista löytyykin.

Ymmärrämme hyvin, että valtiontaloutta tulee tervehdyttää, eli säästöjä kohdistuu luonnollisesti myös kulttuuriin. Vaikea on hyväksyä ja ymmärtää sitä, että pääosa opetus- ja kulttuuriministeriön hallinnonalan uusista säästöistä kohdennetaan nimenomaan kulttuuriin. Mikä on tämän arvovalinnan perusteluna? Siitä ei ole esitetty riittävästi tietoa. Toivomme, että kulttuuriin kohdennettavia säästöjä tarkastellaan uudelleen suhteessa muihin säästöihin.

Kuntien tehtävä on järjestää kulttuuritoimintaa. Tätä tehtävää osa kunnista on toteuttanut muun muassa ylläpitämällä ja tukemalla ammattimaista esittävää taidetta eli teattereita, tanssi- ja sirkusryhmiä sekä orkestereita. Kuntien tehtävänä on myös edistää kulttuuriperinnön ylläpitämistä, ja sitä moni kunta toteuttaa ylläpitämällä ja tukemalla museoita.

Valtion tehtävänä on pitää huolta kulttuurin perustasta sekä edistää kansalaisten osallisuutta ja ammattilaisten luovaa työtä. Valtionrahoituksen ansiosta kulttuuria on saatavilla eri puolilla maata monipuolisesti ja maksuttomasti tai vähintään kohtuuhintaan.

Hallitusohjelmaan sisältyvä kulttuuripoliittinen selonteko suuntaa katsetta 2040-luvulle asti. Näkymästä on tulossa sumuinen, jos nyt lyhytnäköisesti murennetaan keskeisiä kulttuurin rakenteita. Säästöt kun jäävät pysyvinä rahoituspohjaan. Jotta voimme edistää kulttuuritoimintaa ja saada siitä erilaisia hyötyjä irti, tarvitaan pysyviä rakenteita, toimintaa, organisaatioita ja tiloja. Kulttuuriperintö ei hankkeilla säily.

Kulttuurisäästöjen kohdentumisen tarkemmat perustelut summien ohella ovat vielä auki. Vähintään on tarpeen tehdä vaikutusanalyysi. Päätöksenteossa on löydyttävä ymmärrystä kulttuuripalvelujen tarjontaan vaikuttavista tekijöistä.

Suomalainen kulttuurielämä on jotenkuten selviytynyt poikkeusajoista ja saanut yleisöt palaamaan esityksiin ja näyttelyihin. Kulttuurilla on merkittävä potentiaali suomalaisen yhteiskunnan ja talouden kehittämisessä – jos sille annetaan siihen tilaisuus.

Kaupungistuminen jatkuu, ja kulttuuri on tullut osaksi kaupunkikehittämistä, jolla haetaan viihtymistä, hyvinvointia, ehkäistään sosiaalisia ongelmia, vahvistetaan aluetaloutta ja rakennetaan luottamusta. Tämä eetos tunnistetaan nykyisen hallituksen hallitusohjelmassa, ja se on kannatellut kulttuuripoliittisen selonteon valmistelua. Meillä olisi mahdollisuuksia hyödyntää kulttuurin potentiaalia taloudellisesti ja sosiaalisesti nykyistäkin laajemmin.

Johanna Selkee
erityisasiantuntija
Suomen Kuntaliitto

Iiris Lehtonen
toiminnanjohtaja
Suomen Sinfoniaorkesterit ry

Petra Havu
toimitusjohtaja
Suomen museoliitto ry

Kaisa Paavolainen
toimitusjohtaja
Suomen Teatterit ry