Tampereen museoissa on 17 vuoden ajan toiminut Musti-kerho, joka kutsuu alakouluikäiset tiedon ja taiteen äärelle.

Vuonna 2008 ensimmäiset Musti-kerholaiset kokoontuivat kuuntelemaan luentoa museokeskus Vapriikin Tiibet-näyttelystä. Tampereen historiallisten museoiden museolehtori Mira Lauri on kuullut, että eräs alakouluikäinen kerholainen huokaisi luennon jälkeen: ”Ihanan tieteellistä.”

”Lausahdus kiteyttää Musti-kerhon toiminnan. Tiedon saaminen ei ole aikuisten yksinoikeus. On tärkeää välittää tutkittua tietoa myös lapsille”, Lauri sanoo. Hän on Musti-kerhon nykyinen vetäjä.

Musti-kerho on 7–12-vuotiaiden museokerho Tampereella. Kerho kokoontuu kymmenkunta kertaa vuodessa eri museoissa. Jäseniä on vuosittain 60–70, joista yhdellä kerhokerralla on yleensä läsnä 20–30 lasta.

Kerholaiset pääsevät muun muassa kurkistamaan rakenteilla oleviin näyttelyihin ja osallistumaan erilaisiin työpajoihin.

Yksi kerhon ikisuosikki on Muumimuseo, jossa vieraillaan vuosittain. Jotkut museot ja näyttelyt taas nousevat lasten suosikiksi hieman yllättäen. ”Pääsimme katsomaan Vapriikin Manserock-näyttelyn rakentamista. Se kiinnosti lapsia valtavasti.”

Innostusta, inspiraatiota ja suoraa palautetta

Kun Musti-kerho perustettiin, tausta-ajatuksena oli luoda lapsille matalan kynnyksen harrastustoimintaa, joka keskittyy tieteeseen ja taiteeseen. Tarkoitus ei ole vain opettaa. ”Kerho herättää lapsissa oivalluksia, innostusta ja inspiraatiota.”

Museovierailujen varjolla lapset saavat tietoa kotiseudustaan. Esimerkiksi vierailu Vapriikissa tarjoaa tilaisuuden kertoa alueen vanhoista teollisuusrakennuksista ja Tampereen historiasta.

Musti-kerho on tärkeä myös museoiden elinvoiman kannalta. ”Kun museot tulevat lapsille tutuiksi, he uskaltavat tulla vierailemaan muulloinkin.” Siihen Musti-kerholaisia kannustetaan. Kerhon vuosijäsenyys maksaa 30 euroa vuodessa. Maksuun sisältyy kerhopassi, jolla saa vapaapääsyn Tampereen museoihin.

Myös museotyöntekijät oppivat kerholaisilta valtavasti. Lasten antama palaute on hyvin suoraa. He sanovat ääneen, mikä heistä on kiinnostavaa ja mikä ei. ”Kerhotapaamisen päätteeksi pidän aina peukkuäänestyksen. Niin saan kaikilta palautetta.”

Nykymuseo huomioi lapset

Vuonna 2009 Musti-kerhon tekijäporukka sai Tampereen kaupungin kehittäjäpalkinnon. Palkinto oli osoitus siitä, että toiminnalle oli todellinen tarve. Vastaavanlainen alakouluikäisille suunnattu museotyö oli tuolloin harvinaista. ”Musti-kerho oli tiettävästi ensimmäinen laatuaan Suomessa.”

Lauri ajattelee, että 17 vuoden aikana museot ovat petranneet valtavasti nuorimpien asiakkaiden huomioimisessa. ”Huomioiminen ei tarkoita kiipeilytelineitä näyttelyissä, vaan pikemminkin näyttelyiden sisältöjen ajattelemista lapsille ja nuorille sopiviksi.”

Aikuinen ei aina etukäteen aavista, mikä lapsia ja nuoria kiehtoo. Laurin mielestä hyvä esimerkki on Songlines, Australian seitsemän sisarta -näyttely Vapriikissa. Koululaiset ovat tykästyneet näyttelyyn, joka kertoo Australian alkuperäiskansojen tarinoista. Lauri vetää näyttelyssä ikätasoisia opastuksia. Hän yllättyi, kuinka innokkaasti koulut ovat varanneet vierailuja. ”Siitäkin huolimatta, että kyseisessä näyttelyssä ei saa kiipeillä tai kosketella. Tarina kiinnostaa.”

Näyttelyiden muokkaaminen lapsia varten on aina sekä haaste että mahdollisuus. Usein lopputulos palkitsee museotyöntekijän. ”Ei ole parempaa fiilistä kuin se, kun saa lapset innostumaan asiasta, joka oli heille vielä hetki sitten täysin vieras.”

Teksti: Laura Hallamaa

Lue lisää Museoliiton kuntavaaliteemoista täältä.