Museoliitto kutsui tammikuussa kaikki Suomen yli tuhat museoammattilaista pohtimaan museoiden tulevaisuutta.

Kaksivaiheisen verkkopohdinnan tuloksista nousi selvästi yksi asia yli muiden: vastaajilla on luja usko siihen, että kulttuurin merkitys kasvaa ja arvot herkistyvät.  Kymmeneksi tärkeimmäksi arvioidusta tulevaisuuden näkymästä viisi liittyi tähän teemaan. Vahvasti uskotaan myös siihen, että museot tulevat lähemmäksi suurta yleisöä. Myös rahoitus, tekniikan kehittyminen ja verkottuminen nousivat kymmenen kärkeen museoiden tulevaisuuden mahdollisuuksia pohdittaessa. Alla esimerkkejä näihin teemoihin liittyvistä näkemyksistä.

’Kulttuurin merkitys yhteiskunnassa nykyistä tärkeämpi.’
’Tekniikan kehittyminen tuo haasteita ja suo mahdollisuuksia.’
’Museoiden rooli ja käyttäjät muuttuvat vähitellen.’
’Laajat verkostot auttavat.’

Eri museoiden vastaajilla on kuitenkin erilaisia painopisteitä. Taidemuseoiden 50 vastaajaa uskovat erityisesti kulttuurikasvatukseen syrjäytymisen torjujana ja museoiden väliseen lisääntyvään yhteistyöhön, museokauppoihin ja museopedagogiikkaan. Kulttuurihistoriallisten museoiden 105 vastaajaa puolestaan uskovat uuden tekniikan ja elämyksellisyyden tuomiin mahdollisuuksiin sekä kulttuuriympäristön lisääntyvään arvostukseen.

Muita tärkeinä pidettyjä asioita, mutta joiden tärkeydestä oli enemmän hajontaa, vaihtelivat niin ikään eri museoissa työskentelevillä. Taidemuseoissa tällaisia asioita ovat mm. elämyksellisyys, kiertävät näyttelyt ja erikoisteemat, museon eheyttävä tehtävä sirpaloituvassa yhteiskunnassa ja museot palvelulaitoksina. Kulttuurihistoriallisten museoiden vastaajilla näitä keskustelua herättäviä aiheita ovat museoiden tehtävä säilyttäjänä ja juurettomuuden vähentäjänä sekä museoiden tulevaisuus alueellisina kulttuurikeskuksina. Erikoismuseot ja luonnontieteelliset museot puolestaan pohtivat taidemuseoiden ja kulttuurihistoriallisten museoiden yhdistämistä ja profiloitumista.

Tärkeät heikot signaalit

Analyysivaiheessa tarkasteltiin myös heikkoja signaaleja – asioita, joissa vain harva näkee tulevaisuuden mahdollisuuksia. Juuri sellaiset asiat saattavat toteutuessaan yllättää eniten, kun niihin ei ole osattu varautua. Museoväen heikkoihin signaaleihin luokiteltavia asioita nousi muutama, joista kaksi liittyy rahaan – ilmeisesti vaikea aihe alalle. Muita heikkoja signaaleja olivat seuraavat ajatukset:

’Kannatan kaikkea perinteisen modernisointia.’
’Museoihminen on uusiutuva luonnonvara eli nykyiset museoammattilaiset ovat korvattavissa näyttelijöillä, lavastajilla ja markkinointiväellä, joka voi rakentaa vaivattomasti esityksiä menneisyyteenkin liittyvistä asioista virtuaalisesti ja konkreettisesti ilman että kenenkään tarvitsee vaivata konservaattoreita. Kokemukset ja esitykset voidaan rakentaa tällöin niin, ettei valo- ja kosteusongelmia ole eikä tarvitse kustantaa erityisoloja alkuperäisille esineille (kun ei enää käytetä ns ’museoesineitä’).’

Ketään ei myöskään sytyttänyt ajatus yhdestä museosta eikä siitä, että ’kaikki tapahtuu tässä ja nyt’.  Ala torjuu jyrkästi ajatuksen museoiden muuttumisesta esineistön tallentajista kulttuuritapahtumien järjestäjäksi.

Museoiden tehtävään uskotaan vahvasti

Arviointivaiheen lopuksi vastaajilta kysyttiin vielä, jäikö jokin asia puuttumaan. Enemmistö näistä vastauksista liittyy museoiden tehtävään, johon uskotaan vahvasti.

’Aarrekammio vai aktiivinen kulttuurikeskus?’
’Museoiden tarve yhteiskunnallisena vaikuttajana lisääntyy.’
’Kulttuuria, menneisyyttä, sisältöä huokuva museo voi olla vanhenevassa maailmassa juuri se lepopaikka, jossa ihminen viihtyy.’

Lisäksi kaivataan rohkeutta, innovatiivisuutta ja lisääntyvää yhteistyötä sekä museoammattilaisten että museoiden kesken. Sidosryhmien vastaajat peräänkuuluttivat erityisesti rohkeaa uudistumista, ammattiylpeyttä ja ajatustenvaihtoa sekä kansallista museo-ohjelmaa.

Tulevaisuuden mahdollisuudet

Miltä museoiden tulevaisuuden mahdollisuudet sitten näyttävät? Alan lähes lapsenomainen usko kulttuurin merkitykseen ja arvojen herkistymiseen on sekä uhka että mahdollisuus. Mitä jos näin ei käy? Estääkö se vaihtoehtojen pohtimista vähenevälle rahoitukselle?

Yhteistyö ja verkottuminen ovat selkeä mahdollisuus, joka myös vaatii uskallusta ja avointa mieltä. Museoiden vieminen lähemmäs tavallista kansalaista avaa huikeita tulevaisuudennäkymiä, tosin osa pelkää sen johtavan populismiin ja kasvavaan viihteellisyyteen. Myös tekniikan kehityksessä on vielä paljon hyödynnettävää.

Yhtenä mahdollisena kehityksen esteenä  nousi alan jatkuva sisäinen pohdinta museoiden tehtävästä. Niin kauan kuin tätä kysymystä ei ole ratkaistu, on yhteisen suunnan löytäminen hankalaa. Yksi asia on varma: museoväellä on selkeä halu uudistua. Kysymys on enää suunnasta ja keinoista.

Pohdinnassa käytettiin ns. Signals-menetelmää, joka on suomalaisen Fountain Park Oy:n kehittämä verkkopohjainen menetelmä. Se on alun perin kehitetty heikkojen signaalien luotaukseen.

Ensimmäisessä vaiheessa osallistujille esitettiin yksi ainoa kysymys: Mikä on toisin vuonna 2013? Vapaalla assosiaatiotekniikalla toteutettu ideointi tuotti yhteensä 1440 ideaa 260 osallistujalta. Toisessa vaiheessa, johon kutsuttiin edellisten lisäksi myös 44 sidosryhmien edustajaa, kerättyjä ideoita arvioitiin suhteessa siihen, mitä pidetään parhaimpina mahdollisuuksina museoiden tulevaisuuden kannalta.