Skip to content

Museoliitto

24.9.2026

|

VN/7020/2024-OKM-103

Tekoäly ja tekijänoikeus: Vastuullinen tekoälyn kehittäminen ja käyttö

Museoliitto pitää tärkeänä, että digitaaliset kulttuuriperintöaineistot ovat saavutettavia mahdollisimman monille. Aineistojen käyttäjiksi halutaan moninaisia yleisöjä, luovan talouden toimijoita sekä tutkijoita. Kehittyvät digitointimenetelmät ja teknologiat tekevät kulttuuriperintöaineistoon tutustumisen elämykselliseksi sekä tuovat uusia yleisöjä käyttäjiksi. Kulttuuriperintödatan käyttötavat tukevat innovaatioita ja tutkimusta.

Suomen museoliitto kiittää mahdollisuudesta lausua tekoäly- ja tekijänoikeuspienryhmien loppuraporteista ja lausuu seuraavaa.

Lausuntoa on pyydetty opetus- ja kulttuuriministeriön asettaman Tekijänoikeusasioiden neuvottelukunnan pienryhmien loppuraporteista. Museoliitto pitää kannatettavana, että tekoälyä koskevaa keskustelua käydään. Käsityksemme mukaan opetus- ja kulttuuriministeriön pitäisi kuitenkin edistää kulttuuriperintöä ja tekoälyä koskevaa kansallista keskustelua laajemmin ja yhdessä koko sektorin kanssa. Nyt tekoälyä on tarkasteltu vain tekijänoikeuskysymysten näkökulmasta. Lisäksi huomautamme, että työryhmien työskentelyssä oikeudenhaltijat ja tekijänoikeusjärjestöt ovat olleet kattavammin edustettuina kuin moni muu intressitaho, mikä on vaikuttanut loppuraportin sisältöön.

Museoliitto pitää tärkeänä, että digitaaliset kulttuuriperintöaineistot ovat saavutettavia mahdollisimman monille. Aineistojen käyttäjiksi halutaan moninaisia yleisöjä, luovan talouden toimijoita sekä tutkijoita. Kehittyvät digitointimenetelmät ja teknologiat tekevät kulttuuriperintöaineistoon tutustumisen elämykselliseksi sekä tuovat uusia yleisöjä käyttäjiksi. Kulttuuriperintödatan käyttötavat tukevat innovaatioita ja tutkimusta.

Museot ovat avanneet aineistoja verkkopalveluissa kuten Finnassa ja Europeanassa sekä muissa vastaavissa kanavissa. Museoliitto huomauttaa, että kulttuuriperintöaineiston digitointi ja avaaminen vaativat museoilta erityisosaamista, osaamisen jatkuvaa päivittämistä sekä riittäviä taloudellisia resursseja ylläpitoon ja kehittyvään teknologiaan. Aineistoja avataan myös sellaisilla käyttöehdoilla, joiden tarkoituksena on mahdollistaa ja innostaa aineiston jatkokäyttöön ja jalostamiseen. On kuitenkin huomattava, että avaamiseen käytettyjen lisenssien suunnittelussa ei ole ajateltu, että aineistoa käytetään massiiviseen koneelliseen tekoälykoulutukseen. Tekoälyn nopea kehittyminen tuo tekstipohjaisten tekoälymallien rinnalle myös toimintaperiaatteeltaan erilaisia malleja ja niiden mukana tulee uusia aineistojen käyttöön liittyviä kysymyksiä.

Näemme tärkeänä, että kouluttamisessa käytetään kulttuuriperintöaineistoja. Laadukas, museoiden tuottama kulttuuriperintöaineisto parantaa malleja merkittävästi. On kuitenkin tärkeää, että käytön ehdoista voidaan keskustella sekä sopia mahdollisesta taloudellisista kompensaatiosta. On ongelmallista, jos museoiden ja niitä ylläpitävien tahojen investoinnit kulttuuriperintödataan tukevat maksutta tekoälyä kehittävien kaupallisten yritysten liiketoimintaa, sillä tekstin- ja tiedonlouhinnasta aiheutuu museoille kuluja. Lisäksi museot joutuvat itse maksamaan tekoälyäpalveluita tarjoaville yrityksille niiden palveluista. On luotava uusia toimintamalleja, joista hyvä esimerkki on Europeanan julkaisema Public AI, joka tarjoaa pohjan eurooppalaiselle julkiselle tekoälyekosysteemille ja toteutuessaan ehkäisee kulttuuriperintömme päätymisen korvauksetta globaalien alustojen raaka-aineeksi.

Museoliitto pitää tärkeänä, että tekoälyyn liittyvän tekijänoikeudellisen sääntelyn, tulkintojen ja käytänteiden tulee perustua ensisijaisesti Euroopan unionin yhteiseen sääntelykehykseen. Kansalliset pelisäännöt, kansalliset tulkintaratkaisut tai kansalliset lisensiointijärjestelyt voivat heikentää oikeusvarmuutta, vaikeuttaa kansainvälistä tutkimusyhteistyötä sekä heikentää suomalaisen tutkimus- ja innovaatiotoiminnan kilpailukykyä. Myös raportissa tutkimusorganisaatiot ja kulttuuriperintöorganisaatiot korostavat tutkimuksen eurooppalaista toimintaympäristöä ja EU-tasoisen sääntelyn merkitystä.

Kulttuuriperintöorganisaatioille ja tutkimusorganisaatioille lainsäädännössä turvattuja tekstin- ja tiedonlouhintaan liittyviä oikeuksia ei tule kansallisilla ratkaisuilla kaventaa. Raportissa kulttuuriperintölaitokset ja tutkimusorganisaatiot ovat tuoneet esiin huolen siitä, että lisensiointivelvoitteiden laajentaminen tai tutkimustoimintaan kohdistuvat kansalliset rajoitukset voisivat heikentää tutkimuksen vapautta, tutkimusaineistojen käyttöä ja kansainvälistä yhteistyötä.

Museoliitto ei kannata sellaisten kansallisten lisensointimallien tai sopimuslisenssiratkaisujen kehittämistä, joilla pyrittäisiin rajoittamaan tai korvaamaan EU-tasolla säädettyjä tekstin- ja tiedonlouhintaa koskevia oikeuksia. Tällaiset ratkaisut ovat DSM-direktiivin tiedonlouhintaa koskevan sääntelyn vastaisia. Vaarana on yllä mainitun lisäksi, että tällaiset ratkaisut heikentäisivät Suomen asemaa ja kilpailukykyä tutkimus- ja innovaatioympäristössä.

Kulttuuriperintöorganisaatioilla on myös tärkeä rooli luotettavan tiedon lähteinä. Kansallisilla ratkaisuilla ei tule heikentää niitä mahdollisuuksia, jotka nykyinen EU-sääntely ja kansallinen lainsäädäntö jo antavat kulttuuriperintöorganisaatioille.

Museoliitto katsoo, että jatkovalmistelussa painopisteen tulee olla EU-tasoisen sääntelyn, yhteisten standardien ja yhtenäisten soveltamiskäytäntöjen kehittämisessä sekä sen varmistamisessa, että tutkimusorganisaatioiden ja kulttuuriperintöorganisaatioiden mahdollisuudet hyödyntää tekoälyä osana tutkimusta säilyvät myös tulevaisuudessa.

Havu Petra

Suomen museoliitto ry

Tokila Leena

Suomen museoliitto ry