Keväällä lanseerattu Suomen ammatillisten museoiden Tulevaisuusperintöverkosto käynnistyy 1. lokakuuta. Verkostoideaa alusta asti muovannut hankejohtaja Pauliina Latvala-Harvilahti tietää, etteivät inspiroivat keskustelut johda toisistaan erillään käytynä yhteiskunnalliseen muutokseen, vaan vaativat ympärilleen alustan, josta paisua tavoitteelliseksi toiminnaksi.

Aloitetaan perusteista. Mitä on tulevaisuusperintö?

Kyse on arkielämän tavoista, taidoista ja teoista eli elävästä, aineettomasta perinnöstä. Tulevaisuusperintö saa ihmiset tavoittelemaan aktiivisesti kestävämpää elämäntapaa, sillä se haastaa tarkastelemaan sitä aineetonta perintöä, jonka jälkipolville jätämme. Tulevaisuusperintö kasvattaa muutostaitojamme. Jokainen voi antaa panoksensa sen yleistymiseen omilla valinnoillaan.

Miksi tulevaisuusperinnön äärellä on tärkeää työskennellä yhdessä, verkostona?

Monimuotoinen verkosto tavoittaa valtavan määrän ihmisiä. Kestävyysmurroksen vauhdittaminen tapahtuu tehokkaammin askel askeleelta ihmisten ja organisaatioiden välisessä toiminnassa ja avoimessa arvokeskustelussa. Sen sijaan, että toiminta olisi pistemäistä, ilman tiedon ja kokemusten jakamista, verkosto toimii kuin sienirihmasto ja hyödyntää koko yhteiskuntaa. Suomessa on eri kokoisia ja erilaisia museoita, joten verkoston jäsenet voivat yhdessä ideoida uudenlaista tulevaisuusperintötyötä ja oppia toinen toistensa kokemuksista.

Miten toimintahanke kietoutuu osaksi museoalan ajankohtaisia ilmiöitä?

Tulevaisuusperintö vastaa ICOM:in museomääritelmässä (2022) museoille kirjattuun haasteeseen edistää kestävää kehitystä. Museoala ei toimi irrallaan muusta yhteiskunnasta, vaan peilaa globaaleja muutossuuntia. Yksi radikaaleja toimia edellyttävistä megatrendeistä on ilmastonmuutos ja siihen sopeutuminen. Ihmiset haluavat yhä enemmän vaikuttaa kestävän elämäntavan muutokseen, jonka vuoksi museoita tarvitaan tänä päivänä luomaan mahdollisuuksia yhteistyöhön koko yhteiskunnan tasolla.

Mihin kestävyyshaasteeseen museot voivat erityisesti vastata?

Kestävyyshaasteet kietoutuvat monikriisin ajassa toisiinsa ja luovat vuorovaikutuksessaan uusia. Museoilla on yhdessä erinomainen potentiaali edistää ekososiaalista sivistystä ja vastuuntuntoa, koska ne ovat kaikille avoimia paikkoja, jotka houkuttelevat erilaisilla teemoillaan luokseen erilaisia ihmisiä. Kävijöitään osallistaessaan museot voivat lisätä dialogia ajankohtaisten teemojen ympärillä, liittyvät ne sitten yleistasolla ilmastonmuutokseen tai kohdennetummin esimerkiksi asumiseen. Olennaista on pitää katse vahvan kestävyyden mukaisesti ihmistä laajemman luonnon hyvinvoinnissa, sillä tulevaisuutemme on sidoksissa planeetan kantokykyyn.

Nyt käynnissä olevassa, Nesslingin säätiön rahoittamassa toimintahankkeessa on mukana kehittäjämuseoita. Mikä on heidän roolinsa?

Merikeskus Forum Marinumin toimitusjohtaja Ulla Teräs, Suomen Metsämuseo Lustosta kehittämisjohtaja Leena Paaskoski sekä Suomen valokuvataiteen museon ma. museonjohtaja Erja Salo ovat mukana kehittämässä konkreettisia menetelmiä museoiden osallistavaan tulevaisuusperintötyöhön. Tällainen on esimerkiksi ekososiaalista sivistystyötä tekevän museon malli, joka tarjoaa museoille konkreettisen perustan uudistaa toimintaansa tulevaisuusperintötyö punaisena lankanaan. Kehittäjämuseoiden ohella hankkeeseen tuovat asiantuntemuksensa tuki- ja sparrausryhmän jäsenet projektipäällikkö Karoliina Autere Oulun museosta, professori Miikka Pyykkönen ja apulaisprofessori Johanna Enqvist Jyväskylän yliopistosta.

Toinen hankkeen kehittäjistä Leena Paaskoski kuvaili museoiden voivan muun muassa ”avata uusia näkymiä, luoda ideoita, valaa toivoa ja herättää toimintaan”. Miten museot voivat sinun nähdäksesi edistää kestävyysmurrosta?

Museot voivat edistää parhaiten kestävyysmurrosta tarkastelemalla strategisen toimintansa nykytilaa ja muuttamalla sitä vastaamaan YK:n kestävän kehityksen tavoitteita. Kestävyysmurrosta ei tehdä vain museon seinien sisäpuolella tai museoammattilaisten kesken, vaan tarvitsemme tilaa uudenlaisille näkökulmille ja toiminnalle, jotka perustuvat tavoitteellisiin tulevaisuuskuviin. Museot voivat tuoda näkyvästi esiin omaa kestävyystoimijuuttaan, siksi pyrimme hankkeessa myös lisäämään tulevaisuus- ja kestävyysajattelun roolia museoissa.

Miltä kukoistava Tulevaisuusperintöverkosto näyttää ja millaista osallistumista se jäseniltään edellyttää?

Kukoistavimmassa muodossaan tulevaisuusperintöverkosto on kattava, pysyvä, vaikuttava ja proaktiivinen tulevaisuustyötä tekevä toimijataho suomalaisessa yhteiskunnassa. Sen jäsenet ovat eri puolilta Suomea, erilaisista ja eri kokoisista museoista, joten yhdessä verkoston ammattitaito on varsin kattavaa. Jäsenmuseoiden työntekijöiden osallistuminen ei rajoitu yhteen henkilöön, vaan joustava mukanaolo ja kevyt rakenne mahdollistavat laajemman osallisuuden.

Miten Tulevaisuusperintöverkosto säilytetään konkreettisen muutoksen edistäjänä eikä vain keskustelualustana?

Tulevaisuusperintöverkoston perustaminen ja toiminnan aloittaminen on vasta lähtölaukaus muutokselle, toimintamahdollisuuksia tulee kehittää yhdessä pitkällä tähtäimellä. Kestävyys- ja tulevaisuusajatteluun pohjautuva tulevaisuusperintötyö tulee näkyvämmäksi museokentällä, mikä saa ihmiset pohtimaan arvojaan ja maailmankuvaansa, havahtumaan oman tulevaisuustoimijuutensa voimaan. Näin verkosto vakiinnuttaa osaltansa polkua kohti kestävää elämäntapaa ja tuo tarvittaessa motivaatiota muuntaa kestämättömiä tapoja toisiksi. Aktiivinen tulevaisuusperintöverkosto tukee sitä, että suomalaiset museot eivät toimi vain muistiorganisaationa vaan myös tulevaisuusorganisaationa.

Odotettuun Tulevaisuusperintöverkostoon on ilmoittautunut jo yli 60 museoammattilaista. Ilmoittaudu mukaan tästä. Verkosto kokoontuu etänä ensimmäisen kerran torstaina 1.10.2026 klo 9.00–10.30. Kutsu kokoukseen saapuu sähköpostilla ennen tapaamista.