18.11.2026
Strateginen osaamisen johtaminen vahvistaa museoiden uudistumiskykyä
Strateginen osaamisen johtaminen auttaa tunnistamaan tulevaisuudessa tarvittavat kyvykkyydet, suuntaamaan rajalliset voimavarat oikein ja tuomaan oppimisen osaksi jokapäiväistä työtä. Polttavan ajankohtainen JYET Strateginen osaamisen johtaminen museoalalla -osatutkintokoulutus antaa museoalan johtajille, esihenkilöille ja kehittämisvastuussa toimiville asiantuntijoille välineitä osaamistarpeiden ennakointiin ja uudistumisen suunnitelmalliseen johtamiseen.
Strateginen osaamisen johtaminen on museoalalla erityisen ajankohtaista juuri nyt, sillä museoala on tilanteessa, jossa monet toimintaympäristön muutokset tapahtuvat samanaikaisesti. Julkisen talouden paineet, rahoituspohjan muutokset, teknologinen kehitys ja museoille asetetut yhteiskunnalliset odotukset sekä yleisötyön uudenlaiset odotukset haastavat totuttuja toimintatapoja.
”Museot säilyttävät, tutkivat ja tulkitsevat kulttuuriperintöä tuleville sukupolville, mutta niiden on samalla vastattava nopeasti muuttuviin yhteiskunnallisiin, taloudellisiin ja teknologisiin odotuksiin. Keskeinen haaste on yhdistää vahva museoammatillinen osaaminen uudistuvaan toimintakulttuuriin. Koska museoiden resurssit ja toimintaedellytykset vaihtelevat, osaamisen kehittämiseen ei ole yhtä kaikille sopivaa mallia”, sanoo Museoliiton kouluspäällikkö Sirpa Ärilä.
Museoalalla pitkäjänteinen perustehtävä yhdistyy nopeaan uudistumisen tarpeeseen.
”Museoissa on perinteisesti erittäin vahvaa substanssiosaamista, mutta nyt sen rinnalle tarvitaan yhä enemmän uudistumiskyvykkyyttä. Museoliiton uudessa strategiassa museoalan uudistumiskyvyn edistäminen on yksi kolmesta strategisesta tavoitteestamme. Näen osaamisen kehittämisen yhtenä keskeisimmistä välineistä tämän tavoitteen saavuttamiseksi”, Ärilä jatkaa.
Osatutkinnon kouluttajana toimiva organisaatioiden kehittämisen asiantuntija Elina Pihlantie korostaa yhteistä näkemystä siitä, millaista tulevaisuutta museo tavoittelee. Kun kehittämiseen käytettävät aika ja voimavarat ovat rajallisia, kaikkea ei voida tehdä:
”Yhteinen näkemys siitä, miten museoiden asiantuntijaosaamisen varaan rakennetaan tulevaisuutta auttaa tekemään tietoisia valintoja ja myös kirkastamaan, mitä uutta sen rinnalle tarvitaan. Strateginen oppimisen johtaminen auttaa suuntaamaan toimia näiden painopisteiden mukaisesti. Oppimisen johtamisen kannalta olennaista on varmistaa muutoksen kytkeytyminen omaan työhön.”
Tulevaisuudessa tarvitaan sekä asennetta että kykyä ennakoida
Kaikilla museon organisaatiotasoilla korostuu tulevaisuudessa siis ennen kaikkea uudistumiskyky. Johtajilta odotetaan kykyä johtaa muutosta ja ajatella tulevaisuuksista strategisesti. Asiantuntijoilta puolestaan edellytetään oman erityisosaamisen rinnalle laajempaa ymmärrystä museon toiminnasta, yhteistyökykyä, digitaalisia valmiuksia ja halua kehittää omaa työtään.
”Työ museon oman kyvykkyyden tunnistamiseksi alkaa museon tehtävästä, tulevaisuuden tavoitteista ja toimintaympäristön muutosten tunnistamisesta sekä tavoista vastata näihin omassa toiminnassa. Kysymyksestä, mitä museon täytyy kyetä saamaan aikaan, jotta se onnistuu tehtävässään myös tulevaisuudessa?”, sanoo Pihlantie.
Strateginen osaamisen johtaminen museoalalla -koulutus tarjoaa konkreettisen mallin organisaation keskeisten kyvykkyyksien tunnistamiseen ja johtamiseen. Työtä viedään eteenpäin yhdessä henkilöstön kanssa, jotta eri näkökulmat tulevat huomioiduiksi.
”Nostaisin näiden rinnalle vielä yhden keskeisen asian: asenteen oppimiseen ja muutokseen. Tulevaisuudessa ei riitä, että hallitsemme oman työmme nykyiset käytännöt. Meidän on pystyttävä myös kyseenalaistamaan niitä ja oppimaan yhdessä,” lisää Ärilä.
Jos osaamistarpeita ei ennakoida ajoissa, alkaa organisaation kyky uudistua vähitellen heiketä. Tämä ei välttämättä näy heti, sillä vanhoilla toimintatavoilla voidaan selviytyä pitkäänkin. Vähitellen osaamisvaje voi kuitenkin näkyä esimerkiksi kehittämisen hidastumisena, henkilöstön kuormittumisena, uusien rahoitusmahdollisuuksien menettämisenä tai vaikeutena vastata yleisöjen muuttuviin odotuksiin.
”Erityisen huolestuttavaa on, jos osaamisen puute alkaa ohjata organisaation strategisia valintoja. Silloin ei enää kysytä, mitä meidän pitäisi tehdä menestyäksemme tulevaisuudessa, vaan mitä pystymme tekemään nykyisellä osaamisellamme. Museoalalla tähän liittyy myös laajempi kysymys kentän eriytymisestä. Jos vain vahvimmilla museoilla on mahdollisuus investoida uuteen osaamiseen, erot museoiden uudistumiskyvyssä voivat kasvaa”, toteaa Ärilä.
Osaamisen kartuttamista, työn kehittämistä ja vertaisoppimista
Oppisopimuksella opiskeleminen on kiinnostava mahdollisuus museoalalla, koska se yhdistää kaksi asiaa, joita tällä hetkellä tarvitsemme: uuden osaamisen hankkimisen ja oman työn kehittämisen. Oppisopimuksessa oppiminen tapahtuu pääosin työpaikalla. Opiskelija voi siis kehittää osaamistaan samalla, kun hän tekee omaa työtään ja ratkaisee oman organisaationsa todellisia kehittämishaasteita.
Ärilä korostaa myös vertaisoppimisen mahdollisuutta:
”Kun samassa koulutuksessa opiskelee eri museoiden ammattilaisia, he oppivat paitsi kouluttajilta myös toisiltaan. Samalla syntyy verkostoja, joiden merkitys voi jatkua pitkään koulutuksen päättymisen jälkeen. Näin osaaminen ja hyvät käytännöt leviävät museoiden välillä. Meidän ei tarvitse ratkaista kaikkia tulevaisuuden haasteita jokaisessa museossa erikseen.”
Uuden tiedon ja osaamisen hankkiminen on luonnollisesti tärkeää, mutta vielä merkityksellisempää on se, mitä opitulla saadaan aikaan.
”Koulutuksen varsinainen vaikuttavuus syntyy vasta silloin, kun oppiminen muuttaa toimintaa työpaikalla. Toiveeni on, että koulutus ei ainoastaan lisää yksittäisen ammattilaisen osaamista, vaan vahvistaa koko organisaation kykyä oppia ja uudistua.”
Oppiminen osaksi museon johtamista ja jokapäiväistä työtä
Strateginen osaamisen johtaminen museoalalla -koulutuksessa osallistujat rakentavat oman museonsa osaamisen kehittämisen ja uudistumisen suunnitelmaa. Työskentely etenee toimintaympäristön muutosten tarkastelusta strategisten kyvykkyyksien tunnistamiseen ja näiden jälkeisten vaiheiden pohtimiseen.
Lisäksi osallistujat saavat välineitä henkilöstön osallistamiseen ja yhteiskehittämiseen sekä kehittämisideoiden arviointiin: mikä on strategisesti tärkeää, vaikuttavaa ja mahdollista toteuttaa?
”Käytännössä tämä voi tarkoittaa esimerkiksi sitä, että työntekemisen tapoihin tuodaan oppimisen elementtejä, joilla vahvistetaan työn kehittymistä samalla, kun itse opimme. Suunnitelmassa sovitaan myös vastuista ja seurannasta, jotta kehittäminen etenee arjen toiminnaksi”, sanoo Pihlantie.
Parhaimmillaan valmennus vahvistaa myös toimijuutta, sillä tulevaisuuden osaamistarpeisiin voidaan vaikuttaa jo nyt. Osallistujalle syntyy perusteltu näkemys siitä, mitä omassa museossa kannattaa kehittää seuraavaksi ja miten ihmiset saadaan mukaan rakentamaan sitä.
”Toivon, että osallistuja alkaa nähdä oppimisen osana museon johtamista ja jokapäiväistä työtä. Silloin huomio laajenee yksittäisen työntekijän osaamisesta siihen, miten koko työyhteisö pystyy toimimaan paremmin yhdessä. Tavoitteena on, että jokainen osallistuja voi sovittaa mallin ja konkreettiset kehittämistoimet oman organisaationsa tavoitteisiin ja toimintaympäristön muutokseen”, summaa Pihlantie.